Teoksessaan Mielen yhteydet. Masennuksen todelliset syyt Jonathann Hari (2019) tuo esiin, kuinka suurin osa meistä on menettänyt mahdollisuuden kokea tekevänsä omien arvojensa mukaista työtä.
Miksi siis esimerkiksi useat hoiva-alan ammattilaiset uupuvat? Valistunut veikkaukseni on, että aikataulullisesti tappiinsa viritetyssä toiminnassa työn tekijän yhteys työnsä kohteeseen on hämärtynyt. Työn kohteella sosiokulttuurisessa psykologiassa tarkoitetaan toiminnan perimmäistä motiivia (Leontjev, 1978).
Arvelisin, että hoiva-alan ammatteihin hakeutuu henkilöitä, joita motivoi halu tuottaa hyvinvointia hoivattavilleen. Kokemus siitä, että oma työ tuottaa arvoa, luo mielen ja merkityksellisyyden tunteita. Kun tämä yhteys rikkoutuu, työstä katoaa mieli.
Työnjako teollisessa yhteiskunnassa
Jo teollistumisen alkuaikoina Karl Marx (1867) kirjoitti, kuinka kapitalismin syventyessä työntekijän vieraantuminen oman työtoimintansa kohteesta tulee lisääntymään. Agraariyhteiskunnassa pienviljelijällä oli suora yhteys työnsä kohteena olevaan peltotilkkuun. Hän eli myös suhteessa siihen arvoon, jota uurastuksen tulos tuotti lähipiirille. Nykyään tavoitat ehkä samanlaisen yhteyden kutoessasi sukkaa sukulaislapselle.
Teolliselle työlle tyypillisen liukuhihnan äärellä työntekijän yhteys rajoittuu tuotannon kokonaisuudesta pilkottuun yksittäiseen työtehtävään tai -vaiheeseen. Samantapainen työnjaon malli kuvaa myös teollisen ajan asiantuntijaorganisaatiota. Kukin vastaa omasta työtehtävästään ja vain harva pääsee kokemaan yhteyttä asiakkaalle tuotettuun arvoon. Ei siis ole sama, hakkaatko kiviä vai rakennatko katedraalia.
Pelkkä raha motiivina kompensoi harvoin kokonaan työn yksitoikkoisuutta. Päivästä toiseen samanlaisena toistuvat työtehtävät eivät myöskään tuota vaihtelua, joka puolestaan on oppimisen raaka-ainetta. Ja oppiminen sinällään on mielekästä stimulanttia aivoille.
Toimijuus on toimivaltaa työn kohteeseen
Teollista aikaamme on leimannut tiukka kahtiajako. Toisaalta ovat asiantuntijat, jotka johtavat ja suunnittelevat työtä. Toisaalta ovat työn suorittajat, joiden toimijuus rajoittuu ohjeiden mukaiseen oman työtehtävän toteuttamiseen.
Tiukka kahtiajako on jo aikaa sitten leimattu toimimattomaksi, kun pitäisi ketterästi vastata markkinoiden alati muuttuviin tarpeisiin. Tästä esimerkkinä, 1940-1970 luvuilla Toyotan autotehtailla kehitettiin lukuisia työn suorittamista koskevia uudistuksia (ks. Ohno, 1988). Näihin innovaatioihin pohjaa esimerkiksi nykyään niin trendikäs lean-fillosofia kuin myös erilaiset ketteryyttä (agile) korostavat toimintamallit.
Oman työn hallintaa ja kehittämistä koskevan toimijuuden palauttaminen suorittavalle portaalle on siis todistettu olevan työn tuottavuuden kannalta tehokkaampaa. Mutta mihin ja miten työntekijä saa vaikuttaa?
Nykyään puhutaan paljon itseohjautuvista organisaatioista, jotka tietoisesti edistävät työntekijöidensä vaikutusmahdollisuuksia omaan työhönsä. Kuitenkin, useimmissa nk. itseohjautuvissa organisaatioissa nämäkin vaikutusmahdollisuudet rajoittuvat yleensä vain työntekijän omiin yksittäisiin työtehtäviin ja uusien toimintatapojen paikallisiin kokeiluihin.
Organisaation toiminnan strategisiin suuntaviivoihin saa yhä nykyäänkin vaikuttaa lähinnä siis ylin johto, lisäksi korkeintaan myös keskijohto ja asiantuntijaporras. Sen sijaan merkittävimmät, koko organisaation toiminnan perusperiaatteita koskevat linjaukset, valutetaan yhä edelleen työntekijäportaalle. Vaikka nämä linjaukset siis vaikuttavat työntekijöiden työtehtäviin.
Ei siis ihme, miksi usein vastaamme asiakkaan kysymykseen: ”En tiedä, olen vain töissä täällä.”
Kohti uudenlaista asiantuntijaorganisaatiota
Menemme pahasti metsään, jos yhä erottelemme toisistaan nk. asiantuntijatyön ja nk. suorittavan työn. Ajatellaan vaikka rakennusalan yritystä. Johtajilla on asiantuntemusta ja näkemystä yrityksen koko liiketoiminnasta. Toisaalta – yksittäisellä talonrakentajalla on näitä nk. asiantuntijoita enemmän tietoa paikallisesta rakennuskohteesta tai mahdollisesti sen yhdestä työvaiheesta.
Ei siis ole niin, että vain tietyillä työntekijöillä olisi asiantuntemusta ja toisilla ei. On kyse siitä, että asiantuntemus kohdistuu eri ihmisillä erilaisiin työn kohteisiin ja on laadultaan erilaista.
Rakennusyrityksen toimitusjohtajan työn kohde on yrityksen koko liiketoiminta, yksittäisen talonrakentajan paikallinen rakennuskohde. Väitän kuitenkin, että tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan tiiviimpää yhteyttä näiden erilaisten työn kohteiden välillä. Sitä tarkoittaa jaettu asiantuntijuus.
Jatkuvasti muuttuvassa maailmassa toimintaa mullistavat uudet innovaatiot syntyvät entistä enemmän pienistä iduista asiakasrajapinnoilla. Etenkin nykymaailmassa, jossa suorittava porras on siirtynyt liukuhihnan ääreltä, koneen jatkeesta, asiakkaan palveluun.
On siis kaksi eri asiaa toisaalta vahvistaa työntekijän toimijuutta suhteessa yksittäisten työtehtävien suorittamiseen kuin toisaalta valtuuttaa tämä kyseenalaistamaan kokonaan näiden työtehtävien tarpeellisuus. Onko siis hoitajan työn kohde yksittäisen lääkkeen annostelu vai onko työn perimmäinen motiivi tuottaa potilaalle hyvinvointia? Väitän, että tarjoamalla hoitajalle mahdollisuuden vaikuttaa myös jälkimmäistä motiivia koskeviin ratkaisuihin, lisätään kokemusta työn merkityksellisyydestä.
Yrittäjänä en yhtään väheksy työn tuottamaa taloudellista motivaatiotakaan. Jonathann Hari suosittelee osuuskuntaa työn organisoinnin mutona. Osuuskunnassa myös työn suorittajat ovat toiminnan omistajia ja pääsevät nauttimaan työnsä tuotoista.
Kuulostaako marxilaiselta kommunismilta? Minusta tämä päinvastoin vaikuttaa yrittäjämäiseltä otteelta työhön ja sen kohteeseen.
Lähteitä:
Leontjev, A. N. (1978). Activity, Consciousness, Personality. Englewood Cliffs: NJ: Prentice Hall.
Marx, Karl: Pääoma. Kansantaloustieteen arvostelua. Osa 1: Pääoman tuotantoprosessi. Moskova: Edistys, 1974.(Das Kapital. Kritik der politischen Ökonomie: Erster Band: Der Produktionsprozeß des Kapitals, 1867.) Valmistanut painoon Friedrich Engels. Suomennos O. V. Louhivuori, T. Lehén, M. Ryömä.
Ohno, T. (1988). Toyota Production System. England: Productivity Press.
Kirjoittaja on intohimoinen työelämän uudistaja, joka auttaa yrityksiä erityisesti osaamisen johtamiseen, hankintaan ja kehittämiseen liittyvien käytänteiden kehittämisessä.
